keskiviikko 24. joulukuuta 2014

lauantai 13. joulukuuta 2014

Valokuvatorstain 348. haaste - adventti


Adventti-sana tulee latinan advenire-verbistä  ´tulla, saapua´. Adventtiaika on monien joulukonserttien aikaa. Tässä olen matkalla vesisateessa Espoon mieslaulajien joulukonserttiin viime maanantai-iltana.

Käypä myös täällä.

torstai 20. marraskuuta 2014

keskiviikko 24. syyskuuta 2014

Kesän valoa

Kun nyt pakkasten tullen katselee kesällä otettuja valokuvia, niin huomaa selvän eron auringon valossa. Heinäkuista valoa on ikävä. Hellettä en niinkään kaipaa. Inkoon Kopparnäsissä kävimme pienellä retkellä. Siellä olen oppinut tuntemaan ruohokanukan ja meriasterin. Rantakalliot ovat sileät. Onneksi itse en nähnyt yhtään rantakäärmettä. Mieheni näki niitä  kallioiden raoissa useampia.

Googlettamalla löytyi tietoa Kopparnäsin historiasta. Oikein ydinvoimalaa oli tänne kaavailtu.



 
 
  
 


perjantai 19. syyskuuta 2014

Valokuvatorstain 336. haaste - laiva

Eipä löytynyt tiedostoista tuoretta laivakuvaa tältä tai viime vuodelta. Mennään siksi reilusti ajassa taaksepäin elikä 1970-luvun alkupuolelle. Nostalginen kuva on skannaus diakuvasta, joka on otettu sisävesilaivan kannelta matkustaessamme Karviosta Savonlinnaan.

Taitaa olla Marleenalla hetki vapaata ennen iltapäiväkahvien keittämistä.


Täältä löytyvät muut laivat.

keskiviikko 20. elokuuta 2014

Daalian kukintaa

Tänä kesänä istutin daalian juurakon kasvimaahan suoraan kellarista kesäkuun alkupuolella. Aluksi kasvu oli hidasta, mutta heinäkuun helteet antoivat kasvulle vautia. Varret kasvoivat parimetrisiksi. Juurakosta nousi viisi vartta. Toissa päivänä oli sen verran kova tuuli ukkosen aikaan, että se katkoi kolme vartta. Sähkötkin  katkesi yli tunniksi. Nyt minulla on maljakossa kymmenkunta kukkaa.

Vanhempanoi saivat juurakon tätini mökiltä Juvalta 1970-luvulla. Minulle juurakko tuli 1990-luvun lopulla, kun vanhempani muuttivat kerrostaloon. Kellarissa juurakko on talvehtinut sanomalehden päällä avoimessa muovisäkissä. Syyskuussa otan juurakon liiteriin kuivahtamaan ja odottamaan kellariin vientiä.





tiistai 1. heinäkuuta 2014

Ikkunan takaa

Meillä tontin takaosa on luonnontilaista mäntykangasta. Siellä on pieni  rusakkko tai  jänis

näyttäytynyt muutaman kerran, kun itse olemme olleet sisällä. Taitaa olla hankipoikanen. Niin herttaiselta näytti tuossa kolmen metrin päässä istuessaan.


Taitaa tulla jonkin verran mustikoita tänäkin vuonna. Ainakin tuomipihlajassamme pesivät sepelkyyhkyt käyvät poimimassa suihinsa sinertyneitä marjoja. Ei tule pitkäksi ruoanhakumatka, kun tuomipihlajassamme pesivät.


lauantai 28. kesäkuuta 2014

Kaksin aina kaunihimpi

Nyt minun keltainenkin perhoskämmekkä on avannut kukkansa. Tänä vuonna niitä on kuusi kappaletta. Kyllä näille kerran viikossa raaskii kahvikekkerit pitää..





tiistai 24. kesäkuuta 2014

Nyt tehdään raparperihilloketta

Raparperipuska työntää uutta vartta sateiden ansiosta. Pienellä vaivalla raparperistä saa  tehdyksi  hilloketta.  Jotkut puhuvat kompotista eikä hillokkeesta.  Pilkoin huuhdellut varret (kolme paksua vartta = 800 gr) kattilaan mehustumaan yön yli sokerin ( 2 dl) ja mausteiden (1 tl vaniliinisokeria, 1 tl kanelia ja 1 tl inkivääriä) sekä  öljyn ( 1 rkl rypsiöljyä) kanssa.


Yön aikana varsista irtoaa nestettä sen verran, ettei vettä tarvitse lisätä. Palaset pehmenevät jo yön aikana sen verran, että riittää oikeastaan n. 10 minuutin kiehauttaminen. Itse en osaa sanoa, minkä lisän tuo öljy tekee. Netistä kun katselee kompottiohjeita, niin niissä näkyy oljyä käytettävän.

Aamupuuron päälle olen hilloketta  laittanut. Sopii myös  rasvattoman raejuuston kaveriksi välipalana.





tiistai 17. kesäkuuta 2014

Pari päivää juhannusaattoon

Tämänaamuisen lenkin teimme kuuden lämpöasteen säässä pohjoistuulen puhaltaessa. Piäisikö kohta olla käsillä Suomen suven helein aika? Se hyvä puoli asiassa taitaa olla, että perennojen kukinta kestää pitempään. Nahkasormikkaita kaipasin.

Lumipalloheiden kukat ovat saaneet lopullisen värityksen.


Perennoista on siniset ja keltaiset kukat avanneet nuppujaan. Etualalla on vuorikaunokkia, taustalla akileijoja ja lehtosinilatvaa.

Siperiankurjenmiekan sisus on uskomaton.


Keltainen saksankurjenmiekka tuoksuu sitruunaiselle.

 
Keltaissa päivänliljassa on vaniljainen kukkakaupan tuoksu.


Tämä kaunokainen oli avannut ensimmäisen kahdestakymmenestä nupustaan viime yönä. Tähän pioniin liittyy paljon muistoja. Meille juurakon lähetti isäni n. 15 vuotta sitten, kun vanhempani muuttivat paritalosta kerrostaloon. Sitä ennen juurakko oli ollut jo lapsuuskotini kukkapenkissä. Sinne alku oli saatu 1950-luvulla serkkuni perheeltä. Nyt heitä ketään ei ole enää elossa. Siksi tämän pionin kukinta liikuttaa joka vuosi.


 Seuranani olleelta kisulilta ei tarvinnut kahdesti kysyä - ihme kyllä -, että lähdetäänkö sisälle. Oliko sillä sitten vilu vai joko nälkä pääsi yllättämään? Sen tietää kisuli itse.


 

perjantai 13. kesäkuuta 2014

Aah... kesä

Mökkisaunan kuistilta avautuvaa näkymää ei väsy katsomasta. Neljä tukkakoskeloa ui rantavedessä, syvemmällä uiskenteli yhdeksän kuikkaa.

perjantai 6. kesäkuuta 2014

Ruusuorapihlajan loistoa

Tätä kauniimmaksi ei punakukkainen pensas tai pitäisikö jo sanoa puu voi  tulla. Ikää tällä on jo lähes kolmekymmentä vuotta.Ylimmät okasat ovat jo n. neljässä metrissä. Pensas oli niin pieni meille tulleessan, että mieheni toi sen bussissa töistä tullessaan. Salkku toisessa kädessä ja toisessa pensas. Ei taitaisi enää bussiin olla asiaa.


tiistai 3. kesäkuuta 2014

Viikon väri on valkoinen

Omenapuu



 Valkoinen rusokuusama

 Norjanangervo (tai jokin muu angervo)

 Arovuokko

 Valkoinen sammaleimu

 Lumipalloheisi

Pihlaja

Kielo

perjantai 30. toukokuuta 2014

Perhoskämmekkä

Yksi viidestä perhoskämmekästäni on päättänyt ilahduttaa kukillaan. Tämä yksilö on ollut minulla 2,5 vuotta ja joka vuosi se on muistanut kukkia. Tämä tekee aina kaksihaaraisen kukkavanan. Tällä hetkellä avautuneita kukkia on yhdeksän ja nuppuja on seitsemän. Aluksi terälehdet ovat kellertävät, mutta muuttuvat lopulta valkoisiksi. Hieman olen lusikoinut juurelle laimennettua kahvia. Muuta lannoitusta tämä ei ole saanut. yhden kerran olen vaihtanut kasvualustan omatekoiseen sekoitukseen: männynkaarnoja, rahkasammalta ja grillihiilen paloja.



torstai 29. toukokuuta 2014

"Ns. Hiitola-sukat"

Edit 26.3.2023  
Jättäydyn suosiolla sivuun näiden sukkien nimeämiskeskustelusta. Toimin alun perin ohjeen laatineen henkilön toiveen mukaan ja kerroin käyttäneeni ohjetta. Koska minun postaukseen on edelleen tullut komentteja sukkien nimestä, niin laitoin tämän postauksen otsikon hipsuihin. Alkuperäisohje on passelimpi paikka käydä keskustelua nimeämisestä.  Blogini on lepotilassa, joten kommentteihin en juurikaan vastaile.

--------------------------------------------------------------------------------------------------------

Satuin haeskelemaan tietoa Hiitolasta, kun kuulin, että siskoni pojan vaimon äidinpuoleiset sukujuuret ovat Hiitolassa luovutetussa Karjalassa. Samalta paikkakunnalta on syntyjään myös kirjailija Eeva Kilpi.

Netistä sattui löytymään Hiitola-sukkien ohje, jota ajettelin kokeilla. Minulla ei sattunut olemaan kotona muuta lankaa kuin 7 veljestä. Varteen laitoin ohjeen mukaan 14 silmukkaa puikoille, kun en ruvennut miettimään, miten mallia olisi pitänyt muuttaa muulle silmukkaluvulle. Teräosassa vähensin silmukoita.



Kuka nämä perinnesukat sitten saa? No siskoni miniä tietenkin.