perjantai 30. toukokuuta 2014

Perhoskämmekkä

Yksi viidestä perhoskämmekästäni on päättänyt ilahduttaa kukillaan. Tämä yksilö on ollut minulla 2,5 vuotta ja joka vuosi se on muistanut kukkia. Tämä tekee aina kaksihaaraisen kukkavanan. Tällä hetkellä avautuneita kukkia on yhdeksän ja nuppuja on seitsemän. Aluksi terälehdet ovat kellertävät, mutta muuttuvat lopulta valkoisiksi. Hieman olen lusikoinut juurelle laimennettua kahvia. Muuta lannoitusta tämä ei ole saanut. yhden kerran olen vaihtanut kasvualustan omatekoiseen sekoitukseen: männynkaarnoja, rahkasammalta ja grillihiilen paloja.



torstai 29. toukokuuta 2014

"Ns. Hiitola-sukat"

Edit 26.3.2023  
Jättäydyn suosiolla sivuun näiden sukkien nimeämiskeskustelusta. Toimin alun perin ohjeen laatineen henkilön toiveen mukaan ja kerroin käyttäneeni ohjetta. Koska minun postaukseen on edelleen tullut komentteja sukkien nimestä, niin laitoin tämän postauksen otsikon hipsuihin. Alkuperäisohje on passelimpi paikka käydä keskustelua nimeämisestä.  Blogini on lepotilassa, joten kommentteihin en juurikaan vastaile.

--------------------------------------------------------------------------------------------------------

Satuin haeskelemaan tietoa Hiitolasta, kun kuulin, että siskoni pojan vaimon äidinpuoleiset sukujuuret ovat Hiitolassa luovutetussa Karjalassa. Samalta paikkakunnalta on syntyjään myös kirjailija Eeva Kilpi.

Netistä sattui löytymään Hiitola-sukkien ohje, jota ajettelin kokeilla. Minulla ei sattunut olemaan kotona muuta lankaa kuin 7 veljestä. Varteen laitoin ohjeen mukaan 14 silmukkaa puikoille, kun en ruvennut miettimään, miten mallia olisi pitänyt muuttaa muulle silmukkaluvulle. Teräosassa vähensin silmukoita.



Kuka nämä perinnesukat sitten saa? No siskoni miniä tietenkin.

maanantai 26. toukokuuta 2014

Kesävieraat ovat palanneet

Meillä on pihassa iso tuomipihlaja, josta on tullut vuosikymmenten aikana iso puu. Kolme vuotta sitten sepelkyyhkyt keksivät rakentaa harvan risupesän puun latvustoon yhden vaakatasossa olevan oksan päälle.



Pesä näkyy mustana möykkynä alemmassa kuvassa. Kumma kyllä pesä on kestänyt tuulet ja myrskyt, eikä ole hajonnut. Tässä jo aiemmin keväällä kuulin kauempaa sepelkyyhkyjen huhuilua ja ajattelin, että tulevakohan tänäkin keväänä pesimään. Ei tarvinnut kauaakaan odottaa, kun pari viikkoa sitten huomasin, että pesää ollaan korjailemassa. Risujen kuljetusoperaatio oli käynnissä. Ovatkohan sepelkyyhkyt pesäuskollisia vai onko sattumaa, että saman lajin linnut vain löytävät vanhan pesän?

Nyt kun katson puun alta pesälle, niin sieltä näkyy vain pyrstö ja satunnaisesti nokka näyttää heilahtavan. Pesällä ollessa ei huhuilua kuulu. Vuorotellen siellä haudotaan munia tällä hetkellä.

Meillä sattuu olemaan kompostori tuomipihlajan alla, mutteivät linnut ole moksiskaan liikkumisestamme. Hyvää pesintää, arvon kesävieraat!


Täältä löytyy tarkempaa tietoa sepelkyyhkystä.


lauantai 10. toukokuuta 2014

Yksi päivä äidille

Edessäni on noin 6 cm korkea korttipino. Päällimmäisenä on viimeiseksi jäänyt kortti vuodelta 2012. Pinossa ovat kaikki minun äidille tekemät tai ostamat äitienpäiväkortit. Kaikki tallessa. Omatekoisia on vajaa parikymmentä ja ostettuja nelisenkymmentä. Ensimmäiset kortit on tehty vaatimattomista materiaaleista: jostakin kirjasta repäistylle sivulle, jolla on vähän tekstiä tai siskon kouluvihkon kanteen.


Katsellessani kortteja olen kuulevinani ajan virtaa. Tänään tervehdykseni lähtee kauas pilven reunalle: Kauneimmat ruusut kimppuuni liitän, kaikesta hyvästä Sinua kiitän!

maanantai 5. toukokuuta 2014

Kevät keikkuen tulevi

Tänä aamuna minun piti oikein hieraista silmiä, kun katsoin ikkunasta ulos. Pakkasta oli kolme astetta ja maa oli valkoinen. Takatalvi on tullut. Kissakaan ei viihtynyt räntäsateessa.