Pari päivää juhannusaattoon

Tämänaamuisen lenkin teimme kuuden lämpöasteen säässä pohjoistuulen puhaltaessa. Piäisikö kohta olla käsillä Suomen suven helein aika? Se hyvä puoli asiassa taitaa olla, että perennojen kukinta kestää pitempään. Nahkasormikkaita kaipasin.

Lumipalloheiden kukat ovat saaneet lopullisen värityksen.

Perennoista on siniset ja keltaiset kukat avanneet nuppujaan. Etualalla on vuorikaunokkia, taustalla akileijoja ja lehtosinilatvaa.

Siperiankurjenmiekan sisus on uskomaton.

Keltainen saksankurjenmiekka tuoksuu sitruunaiselle.

 

 

Keltaissa päivänliljassa on vaniljainen kukkakaupan tuoksu.

Tämä kaunokainen oli avannut ensimmäisen kahdestakymmenestä nupustaan viime yönä. Tähän pioniin liittyy paljon muistoja. Meille juurakon lähetti isäni n. 15 vuotta sitten, kun vanhempani muuttivat paritalosta kerrostaloon. Sitä ennen juurakko oli ollut jo lapsuuskotini kukkapenkissä. Sinne alku oli saatu 1950-luvulla serkkuni perheeltä. Nyt heitä ketään ei ole enää elossa. Siksi tämän pionin kukinta liikuttaa joka vuosi.

 Seuranani olleelta kisulilta ei tarvinnut kahdesti kysyä - ihme kyllä -, että lähdetäänkö sisälle. Oliko sillä sitten vilu vai joko nälkä pääsi yllättämään? Sen tietää kisuli itse.